Ydinvoimateollisuus on Suomen hallituksen siunauksella mennyt liian pitkälle ja harpponut liian monien ihmisten ylitse. Emme voi luottaa vaikutusvaltaisten teollisuusyrityksiin, emmekä niiden kanssa muhinoiviin poliitikkoihin. Haluamme rohkaista toisiamme ottamaan takaisin itsemääräämisoikeutemme! Kutsumme kaikki kynnelle kykenevät mukaan!

Voit valita itsellesi sopivimman tavan osallistua toimintapäivään. Voit osallistua esimerkiksi ydinvoimalan edustalla pidettävään piknikkiin, istua tai tanssia tiellä, tai voit ideoida pienessä ryhmässä omaa tapaasi sulkea ydinvoimalan tiet päiväksi.

Tämä on ensimmäinen Suomessa järjestettävä avoimesti ilmoitettu “blokkaus”. Aiemmin esimerkiksi katujen valtaukset ja kriittiset pyöräretket ovat sujuneet Suomessa hyvin. Kaikki osallistujat sitoutuvat kansalaistottelemattomuuden periaatteisiin: toiminta ei saa vahingoittaa eläviä olentoja. Tutustuthan ennalta nettisivuilta löytyviin tempauksen periaatteisiin: http://olkiluotoblockade.info/index.php/Join_the_Blockade

On suositeltavaa, että liityt johonkin ryhmään, joko ennen paikalle saapumista tai paikan päällä. Ryhmä voi koostua vaikka naapureista tai (työ-)kavereista. Ryhmän jäsenet pitävät ihmisjoukossa huolta toisistaan. Nettisivuilta löytyy mm.linkkejä karttoihin, ja jatkossa myös tulo-ohjeita (ja ajankohta), sekä tietoa lakiasioista: http://olkiluotoblockade.info

Tempauksen mainostaminen on tärkeää, jotta paikalle saadaan  mahdollisimman paljon ihmisiä! Mainosta tempausta kaikille tutuillesi. Voit tilata lentolehtisiä tai tulostaa niitä nettisivuilta. Jaa niitä kahviloihin, kirjastoihin, ilmaisjakelulehtien väliin… voit myös jakaa niitä erilaisissa tilaisuuksissa. Toteuta blokkausta mainostava banderolli tai maalaus ja laita se näkyvälle paikalle. Kirjoita lempibändillesi ja pyydä heitä mainostamaan tempausta välispiikeissään. Tai järjestä oma tukikeikka! Kerro meille oma ideasi: olkiluotoblockade [at] riseup.net

Tempausta jo tukevat järjestöt ja ryhmät:

Ydinvoimapaa Suomi / Nuclear Free Finland (FIN), Naiset Atomivoimaa Vastaan / Women Against Nuclear Power (FIN), Maan ystävät / Friends of the Earth Finland (FIN), Naiset Rauhan Puolesta / Women for Peace (FIN), Aktionsgruppen för ett atomkraftsfritt Åland / Action Group for a Nuclear Free Åland (FIN), Hyökyaalto / Risingtide Finland (FIN), Klimax Malmö (SE), Baltic Sea Regional Radioactivity Watch (SE), ContrAtom (D), Ydinvoiman Vastainen Toimintaryhmä (FIN), Laka Foundation Amsterdam  (NL), WISE Amsterdam (NL), SOFA (Sofortiger Atomausstieg) Münster (D), Aktionsbündnis Münsterland gegen Atomanlagen (D), MegA (Menschen gegen Atomanlagen) (D), Bürgerinitiative Umweltschutz Lüchow-Dannenberg (D), Uusi Tuuli ry (FIN), AG Schacht Konrad (D), Edelleen Ei ydinvoimaa/No More Nuclear Power (FIN)

Ilmoita oma ryhmäsi! olkiluotoblockade [at] riseup.net

Tästä huolimatta Suomen hallitus on ehdottanut peräti kahden uuden  ydinvoimalan rakentamista. Vastauksena hallituksen vastuuttomaan toimintaan suljemme Olkiluodon tiet päiväksi 28. elokuuta 2010.

Olet tervetullut mukaan! Voit valintasi mukaan istua tai maata tiellä, osallistua piknikkiin ydinvoimalan porteilla, rakentaa ihmisketjua,  tukea blokkaajia tai keksiä oman tapasi ilmaista näkemyksesi turvallisemman tulevaisuuden puolesta. Tule ja ota ystäväsi ja sukulaisesi mukaan!

Lue lisää: http://olkiluotoblockade.info

Ota yhteyttä: olkiluotoblockade@riseup.net
+358 41 7270620

Ryhmät ja verkostot, jotka jo tukevat tempausta:

Ydinvoimapaa Suomi / Nuclear Free Finland  +++ Maan ystävät / Jordens
vänner i Finland  +++ Naiset atomivoimaa vastaan / Kvinnor mot
atomkraft  +++ Naiset rauhan puolesta / Kvinnor för fred  +++
Aktionsgruppen för ett atomkraftsfritt Åland  / Hyökyaalto

Ydinvoimalat on suljettava!

Suomen hallitus on ehdottanut kahden uuden ydinreaktorin rakentamista:
toinen sijoittuisi Olkiluotoon ja toinen joko Pyhäjoelle tai Simoon.
Tämä merkitsisi ydinjätteen määrän huimaa kasvua, lisääntyviä
radioaktiivisten ainesten kuljetuksia ja todennäköisesti myös
uraanikaivosten perustamista Suomeen.

Useat viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet ydinvoimaloiden
radioaktiivisten päästöjen yhteyden  lapsuusajan leukemioiden, syöpien
ja muiden sairauksien merkittävään lisääntymiseen ydinvoimaloiden
lähialueilla. Ydinvoimaloiden tuottama korkea-aktiivinen jäte säilyy
vaarallisena ihmisen näkökulmasta ikuisesti, eikä ydinjätteen
turvalliseen varastointiin ole löydetty ratkaisua.

Ydinvoimaan liittyy aina katastrofaalisen onnettomuuden uhka. Myös
lisääntyvät radioaktiivisten ainesten kuljetukset ja varastointi
lisäävät ydinonnettomuuden riskiä.

Ydinvoimalat tarvitsevat polttoaineekseen uraania. Suomeen kaavaillaan
uraanikaivoksia useille paikkakunnille. Radioaktiiviset ainekset
leviävät uraanikaivoksen jätealtaista erittäin helposti ympäristöön.
Tuhansien ihmisten on todettu sairastuneen ja kuolleen ennenaikaisesti
uraanikaivostoiminnan seurauksena Saksassa, Yhdysvalloissa ja
Kanadassa. Muualla Euroopassa uraanikaivokset on suljettu ympäristö-
ja terveyssyistä.

Ydinvoiman lisärakentaminen tarkoittaa ydinasemateriaalin ja
ydinaseteknologian leviämistä yhä laajemmalle.Tämä uhka yhdessä
ydinvoimaloiden vaatiman vartioinnin kanssa militarisoi yhteiskuntaa
ja kaventaa ihmisten itsemäärämisoikeutta.

Päättäjillämme ei ole oikeutta tehdä päätöksiä, joiden seurauksena
ympäristö tuhoutuu peruuttamattomasti ja jotka vakavasti vaarantavat
nykyisten ja tulevien sukupolvien terveyden ja hengen. Me haluamme
rohkaista toisiamme ja muita vastustamaan ratkaisemattomien
ympäristöongelmien jättämistä tuleville sukupolville. Ei uusia
ydinvoimaloita, ei uraaninlouhintaa, ei ydinjätteen hautaamista
Itämeren rannalle! Ydinvoimalat on suljettava!

Lisätiedot:    Olkiluoto Blockade, olkiluotoblockade@riseup.net, puh:
+358 41 7270620,  http://olkiluotoblockade.info

In Finland concerned citizens took part in the E.ON-F.OFF action weekend by hanging a banner near the Helsinki offices of E.ON and Fennovoima. The banner stated a math equation of dirty energy: FENNOVOIMA=E.ON x NUCLEAR + COAL = CLIMATE CHAOS

While E.ON is busy with coal power in rest of Europe, in Finland it wants to build a nuclear power plant. It is the largest single shareholder of Fennovoima energy company which advertises nuclear power as a solution to climate change. Most Finnish people are against new nuclear power plants, but it seems that the politicians want to make Finland a playground for nuclear industry: there are also plans for several uranium mines and a waste depository. Finland’s decisions will influence policy-making in rest of the world: all support in stopping the nuclear madness is welcome. Both coal and nuclear power are dying forms of energy production that belong to the past!

Photos: http://www.flickr.com/photos/43685984@N05/

Maanantai-aamuyöllä E.ON:in häikäilemättömästä ilmastotihutöistä ja viherpesusta huolestuneet kansalaiset koristelivat banderollilla E.ON:in ja Fennovoiman toimistojen läheisen sillan Ruoholahdessa. Ilmastotoimintaverkosto Hyökyaallon tempaus oli osa E.ON -F.OFF -toimintaviikonloppua. Aamuruuhkan autoilijat saivat lukeakseen kaavan: “FENNOVOIMA = E.ON x YDINVOIMA + HIILIVOIMA = ILMASTOTUHO“. Kotimaiselta kuulostavan Fennovoiman suurin osakkeenomistaja on saksalainen E.ON 34% osuudella.

Englannissa tuhat ilmastoaktivistia kiipesi yli E.ON:in hiilivoimalan aitojen Ratcliffe-on-Soarissa. 52 ihmistä pidätettiin.
Vain pari viikkoa sitten Englannin Climate Camp eli ilmastoleiri juhli voittoa, kun E.ON hyllytti aikeensa rakentaa Kingsnorthin hiilivoimala. Vuoden 2008 Ilmastoleiri pidettiin kyseisellä paikalla Kentissä.

Myös Berliinissä, Kasselissa ja Hainburgissa protestoitiin E.ON:in hiili-ja ydinvoimahankkeita vastaan.

Tempauksilla haluttiin paljastaa E.ON:in viherpesu. Yhtiö mainostaa itseään “puhtaan” energian tuottajana, ja samalla se on lobannut Iso-Britanniassa avoimesti uusiutuvia ja tuulivoimaa vastaan. E.ON on Saksan suurin ydinvoimayhtiö ja aiheuttaa eniten hiilidioksidipäästöjä maassa. Yhtiö haluaa rakentaa hiilivoimaa Saksan lisäksi Hollantiin, Belgiaan ja Italiaan.

Sekä hiili- että ydinvoima ovat kuolevia energiamuotoja. Ilmasto ei kestä enempää hiiltä, eikä ydinjätteen ja uraanikaivosten ongelmiin ole ratkaisua näkyvissä. Myös E.ON:in on aika ymmärtää tämä.

Iso-Britannia: http://www.climate-justice-action.org/news/2009/10/18/climate-swoop-vs-e-on-coal-power-in-nottinghamshire/
http://www.climate-justice-action.org/news/2009/10/08/victory-for-climate-camp-e-on-shelves-kingsnorth/
Saksa: http://www.wir-klimaretter.de/content/view/4093/70/
Kuvia: http://www.flickr.com/photos/43685984@N05/

Lisää E.ON:ista netissä:

http://eonwatch.wordpress.com

http://eontipoff.wordpress.com

http://eon-csr.blogspot.com

http://leaveitintheground.org.uk

E.ON on Saksan suurin sähkön- ja kasvihuonepäästöjen tuottaja.  Se on mukana puolessa Saksan ydinvoimaloista ja suunnittelee ydinvoimalaa myös Suomeen Fennovoiman nimekkeen alla. Tämän lisäksi E.ON sijoittaa hiilivoimaloihin ympäri Eurooppaa:  Saksan lisäksi myös  Iso-Britanniassa, Hollannissa ja Belgiassa. Iso-Britanniassa E.ON lobbaa avoimesti uusiutuvia ja tuulivoimaa vastaan. Tämä on täysin vastuutonta: hiili on kaikista energimuodoista saastuttavin, ja ilmastolle katastrofaalinen energianlähde.

Areva Resources Finland Oy jätti 1.9.2008 työ- ja elinkeinoministeriölle valtaushakemuksen Ranuan ja Rovaniemen rajan ylittävästä Asentolamminojan alueesta. 3.8.2009  Ranuan kunnanhallitus antoi hyväksyntänsä kaivoshankkeelle. Paikalliset kaivausten
vastustajat pelkäävät Arevan aloittavan koeporaukset päätöksen jälkeen. Yhtiö on jo suorittanut koekaivantoja alueen eteläosassa
maanomistajan luvalla.

Kunnanvaltuuston myönteisen päätöksen jälkeen yhtiön olisi odotettava työ- ja elinkeinoministeriön päätöstä valtaushakemuksesta voidakseen
aloittaa koeporaukset. Nykyisen kaivoslain epäselvyyksien vuoksi porauksia saatetaan kuitenkin tehdä maanomistajan luvalla jo ennen
ministeriön päätöstä. Kutsumme kaikkia asiasta huolestuneita mukaan ideoimaan ja toimimaan!

Tarkemmat tiedot päivitetään ydinvoimavapaasuomi.org-sivustolle. Yhteystiedot: ranuarescue [a] gmail.com, puh.040-7319823 tai 046 6525436

Tilanteen taustaa:

Valtausalueella on useita soita ja pieniä vesistöjä, jotka ovat yhteydessä pohjavesialueisiin. Alueen vesistöt laskevat Natura-alueeseen kuuluvaan Simojokeen. Koeporauksia tehtäisiin yhteensä toistakymmentä kilometriä ja ne ulottuisivat mahdollisia pohjavesiesiintymiä syvemmälle. Mikäli radioaktiivinen malmi pääsee kosketuksiin veden kanssa, seuraukset voivat olla kohtalokkaat sekä alueen pohjavedelle että Simojoelle. Tutkimuksiin osallistuva Geologian tutkimuskeskus kieltää riskin olemassaolon siitä huolimatta, että pohjaveden pilaantuminen on ollut usein uraaninlouhinnan välitön seuraus.

Maailmalla uraaninlouhinta on aiheuttanut valtavia ympäristötuhoja, ja siitä on luovuttu muualla Euroopassa juuri ympäristösyiden vuoksi.
Ranualla toimiva Areva on vastuussa mm. laajoista ympäristötuhoista louhinta-alueillaan Nigerissä sekä skandaalin aiheuttaneesta
louhintajätteeen leväperäisestä käsittelystä Ranskassa. Areva toimii tällä hetkellä Suomessa myös rakentamalla fiaskoksi kääntynyttä
EPR-ydinreaktoria Eurajoen Olkiluodossa.

Tervolassa 20-27.7 2009 pidetyllä kansainvälisellä Ei uraanivoimaa!-leirillä vieraili ranualaisia kaivausten vastustajia
pyytämässä apua muilta ydinvoimaa vastustavilta henkilöiltä ja  liikkeiltä. Ranualaiset aktiivit ovat yrittäneet tiedottaa alueen
päättäjiä ja asukkaita uraanikaivostoiminnan riskeistä. He ovat mm. järjestäneet tiedotustilaisuuksia, keränneet nimiä uraaninlouhinnan
kieltoa vaativaan addressiin erilaisissa tapahtumissa ja kirjoittaneet paikallislehtiin. Paikallisen kansalaisliikkeen mahdollisuudet
vaikuttaa ovat kuitenkin rajalliset tilanteessa jossa vastassa ovat massiivinen uraanivoimateollisuuden lobbauskoneisto ja valtion
energiapolitiikka,joka suosii kaivosteollisuutta Pohjois- Suomessa. Ranuan tilannetta käsitelleessä työryhmässä päätettiin alkaa tukemaan
ranualaisia valtakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Ranua Rescue – ryhmä

*******************************
Liikkeitä ja informaatiota:

http://www.uraanivoima.com/?p=ranua

http://www.uraaniton.org/sivu/

http://www.nuclearfreefinland.org/fi/uraaninlouhinta-suomessa

http://www.olkiluoto.info/fi/21/3/

http://en.wikipedia.org/wiki/Uranium_mining

Joitain kokemuksia Arevasta ja uraaninlouhinnasta maailmalta:

http://yle.fi/mot/kj061023/kasikirjoitus.htm (uraanisotku á la Areva)

http://www.somalipress.com/news/2009-mar-31/desert-residents-pay-high-price-lucrative-uranium-mining.html

http://www.miningwatch.ca/updir/Uranium_Canada_web.pdf

http://tekknorg.wordpress.com/2008/07/08/france-30-cubic-meter-of-uranium-solution-leaked/

AREVA  ja GTK:

http://www.areva.com/

http://en.wikipedia.org/wiki/Areva_NC

http://www.gtk.fi/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Geologian_tutkimuskeskus

Suomen hallitus on ilmeisesti niin vakuuttunut olkiluoto3:n menestystarinasta, että se luottaa ydinvoimateollisuuden pitävän huolta maan taloudesta tulevaisuudessakin. Viimeaikainen sähkön kulutuksen jyrkkä lasku ei vaikuta suunnitelmiin rakentaa jopa kolmea uutta reaktoria tulevaisuudessa.

Korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoitusongelman sanotaan olevan ratkaistu Suomessa, ensimmäisenä maailmassa. Ydinjätteen loppusijoituksesta huolehtiva Posiva kaivaa Olkiluodossa “Onkaloa” jätteen hautapaikaksi, huolimatta siitä että asiantuntijoiden keskuudessa hanketta pidetään mielettömänä.

Suomen harvinaisen positiivinen asenne ydinvoimateollisuutta kohtaan on maailmalla tunnettu, joten ei ole yllättävää, että myös uraania etsivät kaivosyhtiöt löytävät tiensä tänne. Tällä hetkellä vireillä on lähes kaksikymmentä valtaushakemusta eri puolilla Itä- ja Pohjois-Suomea.

Tänä vuonna järjestämme ydinvoiman vastaisen protestileirin Tervolassa, lähellä Simoa, josta saksalaisjätti E.onin määräysvallassa oleva Fennovoima on ostanut maa-alueen uutta mahdollista ydinvoimalaansa varten. Pienet talousvaikeuksissa kamppailevat kunnat on helppo ostaa, silloin kun paikallisia päättäjiä kiinnostaa enemmän yritysten tarjoama raha kuin alueen luonnon ja yhteisön hyvinvointi pitkällä tähtäimellä. Vierailemme myös Ranualla, jossa Ranskalaisomisteinen Areva on aloittamassa koekaivauksia mahdollista uraaninlouhintaa varten.

Tarkoitus on tehdä leiristä tilan, jossa paikalliset uraanin louhinnan ja ydinvoiman vastaiset liikkeet, Suomen valtion järjetöntä energiapolittiikka vastaan kamppailevat ympäristöjärjestöt, radikaalit ympäristöliikeet, kansainväliset ydinvoima-aktivistit, sekä muuten vaan teemasta kiinnostuneet ihmiset voivat tutustua, verkostoitua ja rakentaa entistä vahvemman liikkeen. Ohjelmaan kuuluu tietojen ja taitojen jakoa sekä toimintaa.

Leirin on myös tarkoitus olla tila, jossa jaamme näkemyksiämme paremmasta ja turvallisemmasta tulevaisuudesta, sekä opettelemme elämään sekä ympäröivää luontoa että muita ihmisiä huomioiden ja arvostaen.

Lisätietoja:
www.ydinvoimavapaasuomi.org

email: ynuff2009(a)gmail.com

Klikkaa kuva suuremmaksi / click for larger image

Lataa kartta itsellesi / download the map for yourself

Jos maailman hallitukset alkavat taistella ilmastonmuutosta vastaan ydinvoiman keinoin, tämä tarkoittaa käytännössä siirtymistä niin sanottuihin hyötöreaktoreihin.

Usein siteeratun arvion mukaan maailmassa voisi riittää taloudellisesti kannattavalla tavalla hyödynnettävissä olevaa luonnonuraania noin sadaksi vuodeksi, mutta vain nykyiselle ydinreaktorien määrälle.

Ydinvoimalla tuotetaan noin 300 gigawattia maailman vajaan 14 000 gigawatin suuruisesta, yhteenlasketusta energiankulutuksesta. Tämä on vain vähän yli 2 prosenttia kaikesta ihmiskunnan kuluttamasta energiasta. Jos haluaisimme nostaa ydinvoiman määrän esimerkiksi kahteenkymmeneen prosenttiin kaikesta käyttämästämme energiasta samalla kuin maailman energiankulutus kaksinkertaistuu, meidän pitäisi 20-kertaistaa ydinreaktorien määrä. Rikkaat uraaniesiintymät riittäisivät tällaiselle ydinvoimaloiden määrälle vain muutamaksi vuodeksi.

On itse asiassa mahdollista, että uraanin riittävyyttä koskevat arviot ovat liian optimistisia, sillä uraanipolttoaineen hinta on moninkertaistunut lyhyessä ajassa. Samaan aikaan kaivosyhtiöt ovat alkaneet haaveilla uraanikaivoshankkeista yhä useammilla sellaisilla alueilla, joilla asuu kymmeniä tai jopa satoja ihmisiä neliökilometrillä. Esimerkkejä tällaisista alueista ovat Suomi ja Malawi. Aiemmin kaivosyhtiöt ovat louhineet uraaninsa mieluiten seuduilla, joilla asuu alle yksi ihminen neliökilometrillä. Suuria uraanikaivoksia on muun muassa Saharan, Kalaharin, Namibin ja Australian autiomaissa sekä Kanadan erämaissa.

Maailman ydinpolttoainevarat olisi kuitenkin teoriassa mahdollista kasvattaa satoja kertoja nykyistä suuremmiksi niin sanottujen hyötöreaktorien avulla.

Hyötöreaktorit ovat ydinvoimaloita, jotka tuottavat hiukan omaa kulutustaan enemmän uutta ydinpolttoainetta.

Hyötöreaktorit olisivat kuitenkin erityisen haavoittuvaisia tsunamien iskuille, tulville tai tahalliselle vahingonteolle, koska ne käyttävät jäähdytysaineenaan nestemäistä litiumia tai nestemäistä natriumia. Molemmat aineet räjähtävät joutuessaan tekemisiin veden kanssa. Lisäksi hyötöreaktorien polttoaine on 15-60 -prosenttiseksi rikastettua uraani 235:ttä tai plutonium 239:ää. Näin pitkälle rikastetusta ydinpolttoaineesta voi jo tehdä ydinpommeja ilman minkäänlaista lisärikastusta, niistä tulee vain vähän niin sanotusta ydinaseuraanista tai –plutoniumista tehtyjä ydinaseita suurempia.

93-prosenttista uraani 235:tta eli niin sanottua ydinaseuraania tarvitaan Hiroshiman pommin suuruisen ydinräjähteen tekemiseen vajaat 20 kiloa. 20-prosenttista uraani-235:ttä menee samanvahvuiseen pommiin 400 kiloa.

Onko mahdollista rajoittaa ydinaseiden leviämistä mutta edistää ydinvoimaa?

Maailman valtiot ovat yhdessä sopineet politiikasta, jonka mukaan ydinaseiden leviäminen uusiin maihin pitää estää mutta ydinvoiman tuotannon laajeneminen on hyväksyttävää ja toivottavaa.

Tähän viralliseen politiikkaan liittyy kuitenkin kaksi suurta ongelmaa. Ensinnäkin ydinvoimaloiden polttoaine tuotetaan täsmälleen samalla tavalla kuin ydinpommien valmistukseen käytetty, pitkälle rikastettu uraani-235. Uraanimalmista tehdään ensin uraaniheksafluoridi-nimistä kaasua, ja tämä kaasu ajetaan sitten kaasusentrifugeiksi kutsuttujen, nopeasti pyörivien laitteiden läpi. Jopa 70 000 kertaa minuutissa pyörivään kaasusentrifugiin syntyy niin vahva keskipakoisvoima, että hiukan eripainoiset uraani 235- ja uraani 238-atomit alkavat ajautua erilleen toisistaan.

Kun tuotetaan ydinvoimalan polttoainetta, uraani-235-pitoisuus pitää kasvattaa 1,8 – 4 prosenttiin. Tämä edellyttää uraaniheksafluoridin kierrättämistä muutaman kymmenen kaasusentrifugin pituisen sarjan läpi.

Jos halutaan tuottaa 20-prosenttista tai 93-prosenttista uraani 235:ttä, pitää rakentaa selvästi pidempi sentrifugien sarja. Toinen vaihtoehto on ajaa uraaniheksafluoridi monta eri kertaa saman sentrifugisarjan läpi. Joka tapauksessa kyse on aina täsmälleen samasta tekniikasta, riippumatta siitä tehdäänkö ydinpommeja vai ydinvoimaloiden polttoainetta.

Toisen ongelman muodostavat ydinreaktorin polttoaineeseen voimalan toiminnan aikana kertyvät radioaktiiviset epäpuhtaudet, joiden joukossa on myös plutoniumia. Kun ydinpolttoaine otetaan pois ydinreaktorista, se sisältää 10-20 kiloa plutoniumia tonnia kohti. Tyypillisesti 65-70 prosenttia tästä on helposti halkeavaa plutonium 239:ää. Käytetyn ydinpolttoaineen plutoniumista on siis mahdollista valmistaa ydinpommeja ilman minkäänlaista lisärikastusta. Jos ydinpolttoainetta pidetään reaktorin sisällä vain vähän aikaa, plutonium 239:n suhteellinen osuus on vielä selvästi suurempi.

Plutoniumin erottaminen uraanista on mahdollista 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kehitetyn tekniikan avulla. Kaasusentrifugit ovat 1970-luvulla ja sen jälkeen kehitettyä teknologiaa. Karkean plutoniumpommin valmistaminen on siis hyvin helppoa kaikille maille, joilla on vähintään yksi oma ydinvoimala. Hyvin pienikokoisten, esimerkiksi ohjuksien kärkiin soveltuvien, plutoniumpommien rakentaminen on kuitenkin haastavampaa kuin pienien, pitkälle rikastettuun uraani-235:teen perustuvien ydinaseiden tekeminen.

Mitä tsunami tai hurrikaaniaalto tekisi ydinvoimalalle?

Rannikoille rakennettuihin ydinvoimaloihin kohdistuu ainakin kolme veteen liittyvää uhkaa. Meren pinta uhkaa nousta meriveden lämpölaajenemisen ja mannerjäätiköiden sulamisen seurauksena. Viralliset, merenpinnan nousua koskevat ennusteet ovat edelleen hyvin varovaisia. James Hansen, Yhdysvaltain arvostetuin ilmastotutkija, on kuitenkin todennut että viimeaikaisten havaintojen valossa esimerkiksi viiden metrin suuruinen merenpinnan nousu vuoteen 2107 mennessä voi olla ratkaisevasti virallista ennustetta todennäköisempi skenaario.

Hansenin lausunto perustuu osittain siihen, että meren pinta nousi 14 000 vuotta sitten 400 vuodessa 20 metriä eli viisi metriä vuosisadassa, pelkästään luonnollisten syiden seurauksena. Nyt kun sekä luonnolliset tekijät että ihmisen oma aktiivisuus vaikuttavat yhtä aikaa jäätiköitä sulattavaan suuntaan, tuntuu mahdolliselta, että sulaminen etenisi vähintäänkin yhtä nopeaa vauhtia.

Ydinvoimaloita ja niiden jäähdytysaltaita rakennettaessa ei osattu ottaa huomioon sellaista mahdollisuutta, että merenpinta voisi nousta merkittävästi ihmisen toiminnan seurauksena.

Toinen ongelma ovat aiempaa voimakkaammat hirmumyrskyt. Tutkijat ovat erimielisiä siitä, kasvattaako ilmaston lämpeneminen hirmumyrskyjen lukumäärää. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että myrskyjen keskimääräinen voimakkuus olisi lisääntynyt jo nyt.

Niin sanottu viitosluokan hurrikaani on Saffir-Simpsonin asteikolla mitattuna myrsky, jossa tuulen perusnopeus ylittää 249 kilometriä tunnissa ja jonka nostaman hurrikaaniaallon (”storm surge”) korkeus on vähintään 5,5 metriä.

Hurrikaaniaalto on eri asia kuin tsunami. Se on paljon tsunamia hitaammin, hurrikaanin mukana eteenpäin siirtyvä vesiseinä. Esimerkiksi the Day After Tomorrow -elokuvassa New Yorkiin iskevä jättiläisaalto on juuri tällainen hurrikaaniaalto eikä tsunami.

Hurrikaaniaalto syntyy kahden eri tekijän yhteisvaikutuksen seurauksena. Pyörremyrskyn sisällä on hyvin voimakas matalapaine, joka ikään kuin kiskoo merenpintaa ylöspäin. Lisäksi voimakas tuuli puskee vettä edellään vastaan tulevia rantoja päin. Jälkimmäinen tekijä on selvästi merkittävämpi.

Kolmas veteen liittyvä uhkatekijä ovat tsunamit. Esimerkiksi Pohjois-Atlantilla on sattunut viimeisten 500 vuoden aikana suurin piirtein yksi suuri tsunami sadassa vuodessa. Kuuluisimmat tapaukset ovat vuosilta 1929, 1755, 1607 ja 1580. Vuoden 1755 tsunami tuhosi Lissabonin, Huelvan, Cadizin ja satoja pienempiä kaupunkeja Espanjan, Portugalin ja Marokon rannikoilla. Uusien laskujen mukaan se saattoi tappaa enemmän ihmisiä kuin monien Aasian maiden rannoille vuonna 2004 iskenyt Tapaninpäivän Tsunami.

Myös ilmaston lämpeneminen voi aiheuttaa tsunameja, jos se johtaa mannerrinteiden metaaniklatraattien sulamiseen tai mannerjäätiköiden painon kevenemiseen.

Hyötöreaktorit olisivat erityisen haavoittuvaisia tsunameille, hurrikaaniaalloille tai muunlaisille tulville, koska ne käyttävät jäähdytysnesteenään litiumia tai natriumia. Molemmat aineet räjähtävät joutuessaan tekemisiin veden kanssa.

Tällä hetkellä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ei onneksi vielä ole ainuttakaan hyötöreaktoria, vaan Atlantin rannikoilla on vain muutamia kymmeniä tavallisia ydinreaktoreja. On mahdoton sanoa tarkasti, mitä ison tsunamin isku niille tekisi. Jotkut reaktoreista todennäköisesti vain pysähtyisivät, mutta joidenkin polttoaine saattaisi onnettomuuden seurauksena sulaa tai syttyä palamaan.

Suuressa ydinreaktorissa on tyypillisesti 100-150 tonnia ydinpolttoainetta, ja kukin tonni sisältäisi ehkä 300 miljoonaa curieta radioaktiivisuutta. Tshernobylin onnettomuudessa vapautui ilmakehään 50 miljoonan curien verran radioaktiivisuutta. Jos palossa syntyvät radioaktiiviset hiukkaset leviävät pitkin ilmakehää hienojakoisen aerosolin muodossa, seuraukset ovat erittäin vakavat.

Suurimman turvallisuusriskin muodostavat kuitenkin todennäköisesti käytetyn ydinpolttoaineen jäähdytysaltaat, jotka sijaitsevat usein vielä lähempänä meren rantaa kuin itse ydinreaktorit. Koska jäähdytysaltaisiin säilötty ydinpolttoaine on tuhansia kertoja vähemmän radioaktiivista kuin juuri ydinreaktorista poistettu polttoaine, jäähdytysaltailla ei ole samanlaista jykevää suojakuorta eikä samanlaisia moninkertaisia turvajärjestelmiä kuin itse ydinreaktoreilla. Jäähdytysaltaisiin varastoitu ydinpolttoaine tuottaa kuitenkin edelleen niin paljon lämpöä, että sen zirkoniumseoskuori syttyy palamaan, jos pumppuja käyttävät moottorit pysähtyvät, altaan vesi kiehuu pois ja polttoainesauvat paljastuvat.

Toisin kuin vakavat reaktorionnettomuudet, jäähdytysaltaisiin säilötyn ydinpolttoaineen palot eivät voi aiheuttaa tuhatta Tshernobyliä vastaavaa onnettomuutta. Yhdysvaltalaisten asiantuntijoiden mukaan tyypillisestä ydinvoimalan jäähdytysaltaasta voisi kuitenkin tulipalossa vapautua ilmakehään 20-50 kertaa enemmän radioaktiivista cesium-137:ää kuin Tshernobylissä. Tämäkin olisi huomattavan epämiellyttävää, sillä suurin osa Tshernobylin laskeuman aiheuttamista kuolemantapauksista näyttää liittyneen juuri radioaktiiviseen cesiumiin.

Miksi mannerjäätikön sulaminen voi aiheuttaa tsunameja?

Oman mannerjäätikkömme eli Fennoskandian mannerjäätikön sulaminen vei aikanaan tuhansia vuosia. Tästä huolimatta jäätikön keveneminen aiheutti lukuisia voimakkaita maanjäristyksiä. Ruotsalaisen paleogeofysiikan professori Nils-Axel Mörnerin mukaan osa näistä maanjäristyksistä on ollut voimakkuudeltaan vähintään 8,5 Richterin asteikolla, mahdollisesti vielä merkittävästi tätä enemmän. Mörner on myös löytänyt todisteita 13 suuresta, mannerjäätikön sulamisen Itämerellä synnyttämästä tsunamista. Isoimmat Itämerellä syntyneet tsunamit ovat olleet kymmenien metrien korkuisia. Viimeinen tällainen tapaus on ilmeisesti sattunut noin 2 000 vuotta sitten.

Jos merkittävä osa Grönlannin mannerjäätiköstä sulaa 200 tai 100 vuodessa, tai vain muutamassa vuosikymmenessä (mitä monet tutkijat ovat viime vuosina alkaneet pitää täysin mahdollisena), seurauksena on väistämättä vielä paljon rajumpia maanjäristyksiä.

Koska mannerjäätikön reuna on Grönlannin itärannikolla ollut lähes paikoillaan kymmenientuhansien vuosien ajan, mannerjalustan päälle ja mannerrinteen yläosiin on kerääntynyt hyvin paljon kesäisten sulavesien mukanaan tuomia ja pakkasrapautumisen peruskalliosta lohkaisemia kiviä ja muita irtaimia maa-aineksia. Osa Grönlannin rantojen vuorista on kuin valtavia sora- ja kivikasoja. Lisäksi Grönlannin mannerrinteillä saattaa olla metaaniklatraatteja. Suhteellisen vaatimaton, mannerjäätikön kevenemisestä aiheutuva maanjäristys voi siis jossakin vaiheessa panna Grönlannin rannikolla alulle jopa tuhansien kuutiokilometrien suuruisia maanvyörymiä.

Marraskuussa 2000 vain 2,3 Richterin suuruinen maanjäristys aiheutti Grönlannin länsirannikolla 90 miljoonan kuutiometrin maanvyörymän. Vyöryn synnyttämä tsunami huuhtoi kymmenmetrisenä hyökynä sata kilometriä leveän salmen toisella puolella sijaitsevan Qulissatin hylätyn kaivoskaupungin yli. Jo 8,3 Richterin suuruisen maanjäristyksen amplitudi (heilahdusväli) on miljoona kertaa isompi kuin 2,3 Richterin maanjäristyksen amplitudi, ja siinä vapautuva energiamäärä on noin miljardi kertaa suurempi.

Mitä Hyökyaalto-vetoomus sai aikaan?

Hyökyaalto-vetoomus luovutettiin joulukuussa 2006 ja tammikuussa 2007 viittä eri europarlamentin ryhmää edustaneille suomalaisille kansanedustajille: Satu Hassille (vihreät), Anneli Jäätteenmäelle (liberaalit), Riitta Myllerille (sosiaalidemokraatit), Esko Seppäselle (vasemmistoryhmä) ja Alexander Stubbille (konservatiivit).

Mainitut viisi europarlamentaarikkoa laativat vetoomuksen toiveita myötäilevän esityksen Euroopan parlamentille. Esityksen mukaan Euroopan komission olisi pitänyt tarkistaa valtameren rannikoilla sijaitsevien ydinvoimaloiden ja muiden vastaavien laitoksien nykyisten turvatoimien riittävyys ilmastonmuutoksen aiheuttamia uhkia (merenpinnan nousu, voimakkaammat myrskyt) ja tsunameja vastaan. Lisäksi kannanottoehdotukseen sisältyi vaatimus siitä, että Euroopan unionin alueelle jatkossa mahdollisesti rakennettavia uusia ydinvoimaloita ei saisi enää kaavoittaa merenrantojen välittömään läheisyyteen.

Esitys meni läpi Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnassa äänin 31-20, eli siitä tuli virallisesti Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan ehdotus. Se kuitenkin kaatui Europarlamentin yleisistunnossa äänin 373-286 sen vuoksi, että konservatiivien ympäristöryhmän jäsenet alkoivat jostakin vaikeasti ymmärrettävästä syystä kampanjoida ehdotusta vastaan. Tämän seurauksena konservatiivien ryhmä liittoutui ehdotusta vastaan Sandra Mussolinin ja Jean Marie Le Penin puolueiden ja muiden äärioikeistolaisten liikkeiden kanssa.

Suomalainen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola oli yksi vastakampanjan vetäjistä, ja saattoi olla se henkilö joka toimi asiassa kaikkein aktiivisimmin.

Ympäristö ja kehitys ry:n edustaja tiedusteli jälkeenpäin Eija-Riitta Korholalta, miksi hän oli toiminut ehdotusta vastaan, vaikka esitys oli tarkoituksella muotoiltu niin, ettei siinä otettu kantaa ydinvoimaa vastaan.

Eija-Riitta Korhola sanoi, että hän oli soittanut asiasta yhdelle geologille ja yhdelle ydinvoima-asiantuntijalle. Nämä olivat Korholan mukaan sanoneet, ettei ilmaston lämpeneminen voi aiheuttaa tsunameja ja että ydinvoimalalle ei aiheudu vahinkoa vaikka tsunami osuisi siihen, reaktori vain pysähtyisi. Korhola sanoi, ettei hän enää muistanut kyseisten asiantuntijoiden nimiä, eikä hän ollut säilyttänyt asiaa koskevia sähköposteja. Hän kuitenkin tunnusti, ettei hän ollut tullut kysyneeksi asiantuntijoilta, mitä tsunami tai myrskyn nostama tulva-aalto voisi tehdä ydinvoimaloiden yhteyteen rakennetuille, käytettyä ydinpolttoainetta säilyttäville jäähdytysaltaille ja niiden pumppujen moottoreille.

Ohessa on erillisenä tiedostona koko Euroopan parlamentin asiaa koskeva äänestystulos. ”Kyllä” -äänestäneet ovat äänestäneet Hyökyaalto-kampanjan ehdotuksia vastaan, koska kyse oli muodollisesti aiemmin laadittuun mietintöön tehdystä muutosesityksestä.

Vaikka Hyökyaalto-kampanja siis hävisi ensimmäisen erän, se sai jo ensimmäisellä yrittämällä puolelleen 286 europarlamentaarikkoa, edes pyytämättä asiassa apua muiden Euroopan Unionin jäsenmaiden ympäristöliikkeiltä. Ehdotuksen vastustajat ”voittivat” vain levittämällä paikkansa pitämätöntä ja harhaanjohtavaa tietoa. Tällaisella menettelytavalla on taipumus kostautua.

Joka tapauksessa kampanja onnistui nostamaan kysymyksen rannikoille rakennettujen ydinvoimaloiden tsunami- ja hurrikaanisuojauksen parantamisesta ensimmäisen kerran esille Euroopan Parlamentissa. On hyvin mahdollista, että päätös muuttuu jo kamppailun seuraavalla kierroksella.

Further information:
Ympäristö ja Kehitys Ry

Risto Isomäki
risto.isomaki (at) luukku.com, 358-(0)9-5877484 or 358-(0)19-2442436

Download the map for yourself

Many nuclear facilities like nuclear power stations and the cooling ponds and recycling plants of used nuclear fuel have been constructed on coastal areas. When nuclear facilities are situated near the sea, sea water can provide for much of the cooling required by the plants. This reduces the consumption of freshwater. However, the construction of nuclear facilities on coastal zones also exposes them to storm surges and tsunamis.

It is now more or less generally accepted that much of the extra heat remaining on our planet because of the atmosphere’s increasing greenhouse gas concentrations will be channelled into more powerful storms. On the Saffir-Simpson scale a category 5 hurricane is defined as a storm with wind speeds exceeding 249 kilometres per hour and strong enough to rise the sea level (temporarily) by at least 5.5 metres. In bays and fjords the temporary rise of sea level can be much more, especially if there are rivers that are flooding because of the heavy rains. Such hurricane storm surges are produced by the combined effect of two different factors: the strong winds push the surface water forward and against the shores, and the low-pressure area inside the storm adds to the height of the surge. The first factor is the more significant one.

At the North Atlantic there have been a little bit more than one large tsunami wave in a century. The most well-known events took place in 1929, 1755, 1607 and 1580. The tsunami of 1755 destroyed Lisboa, Cadiz, Huelva, and hundreds of smaller towns at the Spanish, Portuguese and Moroccan coasts. The Buran Peninsula tsunami (in 1929) was 7 metres high on long stretches of Canada’s coastline and rose to 27 metres in some bays. It was triggered by a relatively small (Magnitude 7 on the Richter Scale) earthquake, which caused a 200-cubic-kilometre submarine landslide.

After the last ice age the melting of the Fennoscandian ice sheet was relatively slow and took thousands of years of time. However, the melting of the continental ice sheet was still able to cause very large earthquakes, at least 8.5 and possibly much more on the Richter scale. These earthquakes were caused because a continental ice sheet is so heavy that it depresses the crust under it, sometimes by more than one kilometre. When the ice melts the ice sheet becomes less heavy and the crust begins to bounce back. The Swedish scientists have found traces of at least 13 tsunami events triggered by these earthquakes at the Baltic Sea, 12,400 to 4,000 years ago. According to the Swedish scientists some of these waves were “large” (about 20 metres high) and a few were “very large”.

The Fennoscandian ice sheet melt slowly because the melting process was only influenced by natural factors. During our own time the melting of the Greenland and West Antarctic ice sheets could happen in a much shorter time, because of the influence of various human activities. We are increasing the atmosphere’s greenhouse gas concentrations and we are increasing the cirrus cloud cover (which has a strong warming impact on climate).Besides this we are also producing huge amounts of soot and dust which accelerate the melting of the glaciers by making the surface layer of the glaciers darker. Dust and soot reduce the reflectivity of snow and ice so that the glaciers can absorb more solar radiation.

Many scientists are now saying that the major part of the Greenland ice sheet could disappear in a couple of centuries and possibly in less than a century. If this happens, the Greenland ice sheet will melt dozens of times faster than the Fennoscandian ice sheet did. Such a process would, with a probability of exactly 100 per cent, cause a number of extremely violent earthquakes. Such earthquakes would be very likely to cause huge submarine landslides along the eastern coast of Greenland. There are enormous amounts of loose sediments, brought by the annual melt waters, which have been piling on Greenland’s coastal margins for more than a hundred thousand years. The edge of the ice sheet in Eastern Greenland has been remarkably stable for a very long time. For this reason there haven’t been any major earthquakes in the region after the last ice age, and the first major event can easily trigger substantial underwater landslides.

The scientists of Geomar, a famous ocean research institute in Kiel, Germany, have also warned that the warming of the sea water could lead to the destabilization of the so called methane clathrate deposits on continental slopes. This might also cause huge submarine landslides and tsunamis.

High storm surges or the tsunamis triggered by the melting of the clathrate beds and the Greenland ice sheet constitute a potential danger for the coastal nuclear facilities. A tsunami or a storm surge hitting a nuclear power plant could easily halt the diesel and electric engines of a reactor’s cooling system. In the worst-case scenario the nuclear fuel inside the reactor would burn and spread into the atmosphere in the form of highly radioactive aerosols. The main problem is the zirconium alloy cladding of the nuclear fuel rods, because it can catch fire and liberate most of the radioactivity inside the nuclear fuel into the atmosphere in the form of small and nanoparticles which can easily be inhaled in the lungs, but which can then stay inside a human body for years or for decades.

Three generals of the US Air Forces (see Nichelson-Medlin-Stafford: Radiological Weapons of Terror, Air University Air Command and Staff College) made, in 1999, an investigation of what would happen if a group of terrorists would use conventional high explosives to pulverize ten kilograms of used nuclear fuel just taken out from a nuclear reactor. According to the study the radioactive fallout produced by such a Dirty Bomb of three million curies would be able to kill most of the unprotected inhabitants of New York, Washington DC, Philadelphia and Baltimore if the winds would blow towards their direction. A large nuclear reactor can contain 150 tons of nuclear fuel with 300,000,000 curies of radioactivity per ton. Some of the proposed new reactors would be even larger and might finally contain two or three times more radioactivity for each ton of nuclear fuel. As a Dirty Bomb such a reactor would be 17,000 times more effective as the radioactivity dispersal device in Nichelson’s, Medlin’s and Stafford’s scenario. The accident of Chernobyl only released 50 million curies of radioactivity into the environment.

The cooling ponds outside the reactors’ containment shields are probably the most vulnerable spots. The fuel rods stored in them are typically thousands of times less radioactive than the nuclear fuel which has just been taken out from the reactor. However, even this fuel is still so hot that its zirconium alloy cladding will catch fire if the pumps stop functioning and the water in the cooling ponds evaporates so that the fuel rods will be exposed. A typical cooling pond of a nuclear power plant contains 20-50 times more radioactive Cesium 137 than what was released in Chernobyl, and this could easily be released into the atmosphere in a fire caused by a tsunami or a storm surge accident.

It would be very important to improve the sea defences of the nuclear facilities which have been constructed on the coastal areas of the Atlantic. If the governments decide to construct new nuclear power plants, they should not be sited on low-lying coastal zones.

Further information:
Coalition for Environment and Development
risto.isomaki (at) luukku.com, 358-(0)9-5877484 or 358-(0)19-2442436