Paikka: Marina Congress Center (Katajanokanlaituri 6)

Tule osoittamaan, ettet hyväksy Talvivaaran ympäristölle tuhoisaa kaivostoimintaa. Ota mukaan oma banderollisi, iskulauseita tahdittava rytmisoittimesi ja lämmintä vaatetta. Käännetään Talvivaaran aiheuttama suuttumus toiminnalliseksi energiaksi. Itkijänaiset ovat paikalla ja toivovat pukeutumista mustiin, myös keltainen muistuttaa yhtiön omistajia säteilyvaarasta. Ohjelmassa mm. puheita ja riskitöntä keltakakkua.

Vuotojen ja tuhottujen järvien maa

Talvivaara on syyllistynyt lukuisiin laiminlyönteihin. Kaivoksen ympäristölupaa hakiessa ei mainittu tiedossa olevaa uraania, jätevesien käsittely on puutteellista ja kaivoksen päästöjä on havaittu jopa sadan kilometrin päässä kaivoksesta. Esimerkiksi natrium- ja sulfaattipitoisuudet ovat lähijärvissä edelleen kymmenkertaisia sallituista raja-arvoista. Kaivoksella on tapahtunut alle neljän toimintavuoden aikana useita onnettomuuksia: tulipaloja rikkivarastossa sekä useampi vuoto, joista myös uraanipitoisia päästöjä on vuotanut ympäristöön.

Ei lupia uraanin tuotantoon

Talvivaara hakee uraanin talteenottolupaa, jonka turvin se voisi laajentaa uraanintuotantoaan ja aloittaa uraanin käsittelyn ydinpolttoaineessa tarvittavaksi uraanirikasteeksi. Valtioneuvosto teki asiasta ennenaikaisen periaatepäätöksen, sillä Pohjois-Suomen aluehallinnossa uraanin talteenoton ympäristölupaa ei ole vielä käsitelty. Niin sanottu uraanin talteenotto ei vähentäisi ympäristöongelmia, vaan toisi uusia, sillä uraanirikasteen erottamiseen tarvitaan taas uusia kemikaaleja ja keltakakun radioaktiivisuus on paljon luonnonuraania korkeampaa. Myös kuljetukset tuovat uusia riskejä.

Ei uraania aseisiin

Talvivaaran kanssa yhteistyösopimuksen solminut kanadalainen Cameco on toimittanut köyhdytettyä uraania Yhdysvaltojen armeijalle Kanadan allekirjoittamien ydinsulkusopimusten vastaisesti, joten on täysin mahdollista, että myös Talvivaarassa tuotettu uraani voisi päätyä sotilaalliseen käyttöön, toisin kuin yhtiö antaa lupahakemuksessaan ymmärtää.

Jätetään uraani maaperään

Kaivoksen toiminta on keskeytettävä, koska nykyisiäkään ongelmia ei ole ratkaistu, eikä yhtiö ole osoittanut että se kykenisi vastuullisesti huolehtimaan uraanin käsittelyn turvallisuudesta. Uraaninlouhinta on aiheuttanut vakavia terveys- ja ympäristöongelmista kaikkialla missä sitä on harjoitettu, minkä vuoksi siitä ollaan muualla Euroopassa luovuttu.

Meille uraanintuotannosta jää vain vuosituhansien saasteongelma ja lisääntyvät syöpätaudit ja kehityshäiriöt. Uraanipitoista malmia ei tulisi louhia!

Lisätietoja: info.talvivaara at) gmail.com

FB-tapahtuma: https://www.facebook.com/events/339432972774138

Mielenosoituksen järjestävät:

Toiminta uraaniteollisuutta vastaan (TURVA)

Ilmastotoimintaverkosto Hyökyaalto

Maan ystävät

Naiset Atomivoimaa Vastaan

Edelleen Ei ydinvoimaa -liike

Naiset Rauhan Puolesta

Itkijänaiset

Työryhmissä keskustellaan ydinvoimaan liittyvistä hankkeista, uraanikaivostoimintaa unohtamatta, ja jaetaan kokemuksia sekä tehokkaita työkaluja energiateollisuuden vastaisiin kamppailuihin, aidosti kestävän ja hajautetun energiatuotannon puolesta.

Leirin aikana, lauantaina 11. elokuuta, järjestetään Olkiluoto Blockade -tempaus, jossa Olkiluotoon johtavat tiet suljetaan päiväksi kansalaistottelemattomuutta käyttäen.

Vuonna 2012 toimintapäivä järjestetään kolmatta kertaa.

Olkiluodossa toimii kaksi Teollisuuden Voiman omistamaa ydinreaktoria. Lisäksi yhtiö rakentaa yhteistyössä Arevan kanssa maailman ensimmäistä EPR-tyyppistä reaktoria.

Huolimatta siitä, että voimalahankkeeseen on liittynyt lukematon määrä ongelmia, Suomen eduskunta on myöntänyt yhtiölle rakennusluvan neljännellekin reaktorille. Olkiluodossa rakennetaan myös maailman ensimmäistä korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoitushautaa, Onkaloa, välittämättä sen Itämerelle aiheuttamasta riskistä.

Ydinvoima ei ole ratkaisu ilmasto-ongelmiin, vaan osa samaa talousjärjestelmää, joka nostaa teollisuuden lyhytnäköisen voitontavoittelun ympäristön kestävyyttä ja yleistä turvallisuutta arvokkaammaksi.

Kun muualla Euroopassa ydinvoimasta luopuminen etenee Fukushiman katastrofin seurauksena, Suomen hallitus näkee tilanteen mahdollisuutena kehitttää Suomesta ydinenergiaa tuottava reservaatti. Tule mukaan toimimaan kanssamme ja näyttämään teollisuudelle ja sitä palvelevalle valtiolle, ettei Ydin-Suomi vision toteuttaminen tule olemaan mahdollista. Uraanikaivostoiminta, ydinvoiman lisärakentaminen ja loppusijoitushanke tulevat kohtaamaan yhä kasvavaa ja päättäväisempää paikallista ja kansainvälistä vastarintaa.

Kysy lisää tai tarjoa omaa ohjelmaa: olkiluotoblockade [at] riseup.net

Olkiluotoblockade.info

Twitter: @BlockOlkiluoto

Looking back now that the dust has settled, South Africa’s COP17 presidency appears disastrous. This was confirmed not only by Durban’s delayed, diplomatically-decrepit denouement, but by plummeting carbon markets in the days immediately following the conference’s ignoble end last Sunday.

Of course it is tempting to ignore the stench of failure and declare Durban “an outstanding success,” as did South African environment minister Edna Molewa. “We have significantly strengthened the international adaptation agenda,” she explained about the near-empty Green Climate Fund. “The design of the fund includes innovative mechanisms for bringing private sector and market mechanisms into play to increase the potential flow of funding into climate change responses.”

Because the $100 billion promised by Hillary Clinton in Copenhagen two years ago is apparently fictional (aside from minor commitments by South Korea, Germany and Denmark), Molewa’s two crucial albeit unintended words are ‘play’ and ‘potential.’ In our new book, Durban’s Climate Gamble: Trading Carbon, Betting the Earth, critical researchers show why emissions markets are as comatose as the Kyoto Protocol. Only a casino drunkard would put money – much less the planet – on the odds of a death-bed resurrection.

Bolivia’s former UN ambassador Pablo Solon scolded the hosts for turning Kyoto into a “Zombie, a soulless undead.” The 1997 treaty’s soul was a commitment that emissions cuts would be binding, but several of the richest polluting countries – the US, Canada, Japan, Russia, Australia and New Zealand – won’t sign on the second commitment period. To sabotage Kyoto, Washington continues its voluntary ‘pledge and review’ policy pantomime. Kyoto’s original brain contained a species survival mechanism: a pledge to keep the earth’s temperature at a livable level. Now, the Durban Platform contains “less than half of the necessary cuts to keep the temperature increase below 2°C,” says Solon.

As the soul-deprived, brain-dead, heartless climate-policy Zombie stumbled off the Durban Platform last week in the direction of Qatar for the COP18 next year, it immediately tripped on the crumpled carbon markets. The emissions trade is failing not only in Europe but also in our own Durban backyard. An Africa Report investigation unveiled South Africa’s highest-profile pilot Clean Development Mechanism (CDM) project as a scam.

At Bisasar Road landfill in the Clare Estate neighbourhood, the R100+ million methane-to-electricity CDM project was despised because it kept the continent’s largest official dump open far beyond the point it should have been closed. Instead of being burned and flared on-site, methane gas from Bisasar’s rotting rubbish should have been piped out for industrial use, far away from residential areas, according to the late community activist Sajida Khan. Before dying of cancer caused by the dump in 2007, she tirelessly campaigned to close Bisasar dump and thus end one of Africa’s most notorious cases of environmental racism.

Khan failed, because in 2001 the World Bank promised funding for methane extraction that would keep the dump operational. The crucial factor, according to Durban officials, is that “Landfill gas offers a viable renewable energy source only when linked to carbon finance or CDM.”

Based on the assumption that without outside funds, the project could not be justified, in 2006 the United Nations listed Bisasar Road as an active supplier of CDM credits through at least 2014. It turns out this was a fib. On an official tour of Bisasar on November 30, journalists from Africa Report and San Francisco-based Pacifica News interviewed Durban Solid Waste manager John Parkin, who admitted, “We started the project prior to the CDM. We were already down the road. It just made it come faster because the funding was there.”

Why is this scandalous? Africa Report interprets: “It is questionable as to whether the project should have been approved as a CDM initiative at all, as approval requires the existence of ‘additionality’. According to the UN, ‘Additionality is the cornerstone of any credible CDM project, basically answering the question whether a project is additional, or would it proceed anyway, without the CDM.’ That is, without qualification as an additionality, the CDM shouldn’t be approved.”

Parkin confirmed to the journalists, “We already started the project and we were going ahead no matter what. So whether CDM became a reality or not, the project was going to go ahead.”

Such a whimsical approach to climate finance is why hopes by Molewa and Manuel for filling the Green Climate Fund with carbon trade revenues will be dashed.  CDM trading volumes are down 80 percent from their 2007 peak, and the European Union’s carbon futures market – once above €35/tonne – hovered between €11-14/tonne through 2010-11 but crashed to €4.4/tonne on December 13.

Remarked Susanna Twidale of the Point Carbon news service, “While a lot of the focus of the last fortnight of UN meetings was on supply of carbon credits, not one country deepened its carbon target, leaving international carbon offset prices languishing at near record lows.” Reuters news service confirmed, “Carbon markets are still on life support”, quoting a leading trader: “A sick market needs a cure and instead of deciding which cure to use, the doctors keep using pain relief to gain more time to make the final prognosis.”

Back in Durban, 20,000 carbon credits are being issued from the Bisasar Road CDM each month. According to Parkin, “We don’t have a partner to buy them at the moment. But we’ll probably get €8 to €9 if we’re lucky.” Durban is unlucky to have Parkin gambling with city finances, the air in Clare Estate, and the planet’s health.

What the late Vaclav Havel said once about Soviet-era politics – “a monstrous, ramshackle, stinking machine” whose worst legacy was a “spoiled moral environment” – applies equally to Bisasar Road, to the UN’s Conference of Polluters and to those who departed Durban without hanging their heads in shame. All they have to show for their work, during this planetary emergency, is creation of a dangerous Zombie.

In this milieu, Parkin was brutally frank, at least: “As the City, if we can make some money out of it, I don’t see why it shouldn’t be done and the whole moral issue is separate from the project. The project is successful. The moral issue, I have no influence on that – as a technocrat, I do my job.”

Let us not forget that the victories that will define 2011 in the pages of history began in Africa. That story of 2011 should end here. 2011 took us from Tunisia to Durban, South Africa – where Mandela cast his first vote and Gandhi held his first public meeting. Draw a line on the map from Tunis to Durban and think of all the languages you have crossed, all the diversity, all the wisdom, all the gods. There is a continent bridging those two cities – dreaming.
We are all in that dream.

2011 started with the demand for freedom, and ends with the demand for justice.

As our planet rampantly burns its insides and warms, history will view these years as a window closing. We have a chance to escape the catastrophe we are creating for our children. But there is no freedom without justice, and no justice without rights.

For our rights thrive, we must be guardians of their principles. Freedom is bigger than us – it is the architecture our dreams inhabit. It does not belong to us anymore than a house built of stone belongs to its inhabitant. Rights belong to the generations that will come after us. Justice grows like a garden, we water it with our wills. As each day passes, a window is closing and with it the justice that we will pass on to the future inhabitants of this world. Justice loses its meaning if it is stolen from the future.

Here in Africa, the well of hope is drying. People are being forced away from the land of their ancestors and have been sent wandering with nothing, into a darkening world.

Our planet is changing, and with it the story of human rights. Here in Africa, the river beds are already drying and the seedlings that we watered for the future, are wilting. We do not rob water from the cups of others, we divert the streams. Climate change is the tyranny of the present over the rights of the future. In Africa, the future is already here.

Human rights are universal, they exist not only to everyone who is alive – but to everyone who will ever live. No one is free until everyone is free.

#OccupyCOP17
dec10.takethesquare.net/

Lisää uutisia ja linkkejä valokuviin:

http://twitter.com/#!/search?q=%23occupycop17

Democracy Now:n uutinen

Avoin ilmastokokous Kansalaistorilla, torstaina 1.12.2011 klo 17.00

Maanantaina 28.11 Etelä-Afrikan Durbanissa alkaa jokavuotinen surullinen farssi, YK:n ilmastokokous. COP 17 kokouksessa poliitikkojen, teollisuuden ja ympäristöjärjestöjen on tarkoitus ratkoa ilmasto-ongelmaa ja hakea  sitovaa ilmastosopimusta.

Viimeistään Kööpenhaminassa 2009 selvisi, että tehtävä on mahdoton. Kokouksissa valtaa pitää teollisuus ja finanssimaailma, joille uusliberalistisen politiikan läpipuskeminen on ilmastonmuutosta tärkeämpi asia. Jos Maailmanpankki suunnitellusti toimisi ilmastorahaston hallinnoijana, se pakottaisi globaalin etelän siihen kuriin, mihin WTO ei saanut sitä painostettua. Päästökauppa voisi parhaimmillaan rikastuttaa keinottelijoita, mutta päästöjä se ei vähennä. Ratkaisuiksi tarjotut biopolttoaineet, ydinvoima, geenimanipulaatio ja megalomaaniset patohankkeet eivät pysäytä ilmastokatastrofia. Sen sijaan ne vahvistavat nykyistä talouseliittiä ja vahingoittavat jo ennestään heikossa asemassa olevia ihmisryhmiä, kuten alkuperäiskansoja.

Tuoreessa Nation-lehden artikkelissa Naomi Klein kiteyttää asian selkeästi. Ristiriita kapitalismin ja ilmastokatastrofin pysäyttämisen välillä on ylitsepääsemätön. Oikeisto ymmärtää tilanteen hyvin, ja on valmis tekemään kaikkeensa kieltääkseen ilmastonmuutoksen olemassaolon.

Myös sosiaalisten liikkeiden olisi syytä tiedostaa asia yhtä selvästi. Tuhoisimmillaan nopeiden voittojen kahmimiseen perustuva talousjärjestelmä on muuttaessaan ilmakehäämme, mikä vaikuttaa kaikkeen elämään maapallolla.

http://www.thenation.com/article/164497/capitalism-vs-climate

Emme voi luottaa päättäjiin, vaan oikeudenmukaisia ratkaisuja on etsittävä ruohonjuuritasolla. Durbanissa järjestetään virallisen YK-kokouksen alkaessa ”Occupy COP 17”, kansalaisten yleiskokous. Me haluamme herättää keskustelua ilmastokysymyksestä Helsingissä. Alustuksen jälkeen seuraa vapaata keskustelua siitä, mitä me voimme tehdä omaehtoisesti estääksemme ilmastokatastrofin.

Olet lämpimästi tervetullut osallistumaan avoimeen ilmastokokoukseen Occupy Helsinki-liikkeen Kansalaistorille torstaina 1.12, klo 17 alkaen.

Kansalaistori sijaitsee entisten VR:n makasiinien läheisyydessä, Sanomatalon ja Musiikkitalon välisessä aukealla.
Järj. Hyökyaalto

hyokyaalto.org

hyokyaalto at riseup dot net
****************************

Occupy Helsinki toivottaa erilaiset ryhmät tervetulleiksi järjestämään ohjelmaa Kansalaistorilla!

torillatavataan.wordpress.com

torikokous at gmail dot com

Talvivaara on suolannut Salmisen vedet:

http://www.kainuunsanomat.fi/Kainuu/1194689653380/artikkeli/talvivaara+on+suolannut+salmisen+vedet.html

A-studio: Talvivaaran vesissä ei uida:

http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/ajankohtaisohjelmien-aiheita/a-studio-talvivaaran-vesissa-ei-uida

Talvivaarasta riitti kysymyksiä:

http://www.sotkamolehti.fi/Uutiset/1194689676349/artikkeli/talvivaarasta+riitti+kysymyksia.html